Irene Vellan runo on levinnyt Suomessa Iida Riekon vapaana käännöksenä: Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos. Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään. Ja kukat alkoivat avautua aurinko alkoi loistaa ja pääskyset palasivat. Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi. Aamuisin leipä ja kakut paistuivat. Pimeä laskeutui yhä myöhemmin, ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista. Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä. Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro. Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille. Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot. Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille. Ja ihmiset vain sairastuivat. Mutta kevät ei tiennyt sitä. Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin. Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin…